Eliittisotilaan tie Australian etsityimmäksi rikolliseksi

Eliittisotilaan tie Australian etsityimmäksi rikolliseksi

Kuva: http://au.news.yahoo.com/a/17172626/cancer-kills-notorious-sas-man/

Toimintaa etsinyt australialainen SAS-sotilas häipyi 80-luvulla Burman ja Thaimaan rajaseudulle taistelemaan sortohallintoa vastaan karennikapinallisten riveissä. Kotimaassaan hän ei enää sopeutunut siviilielämään vaan aloitti kidnappausten ja ryöstöjen sarjan, mikä teki hänestä maan etsityimmän rikollisen. 

Tarina on kertomisen arvoinen.

Nuoruus Tasmaniassa

 
Everett ampui kohti ihmistä ensimmäisen kerran jo 11-vuotiaana. Ase oli tosin ilmakivääri ja kohde oma isosisko, joka oli hetkeä aiemmin särkenyt kananmunan veljensä kasvoille. Tulistunut poika kaappasi mukaansa lahjaksi saamansa ilmakon ja ryntäsi pihalle juosseen siskon perään muiden kadulla leikkivien lasten nähden ja ampui hetken tähtäilyn jälkeen ilkkuvaa Marya takapuoleen, vaikkei oikeastaan itsekkään olisi uskonut sitä tekevänsä. Vakavaa vahinkoa ei onneksi tapahtunut eikä luoti lävistänyt edes paksuja farkkuja, mutta sillä hetkellä Everett katsoi parhaimmaksi haudata kiväärinsä ja lähteä hetkeksi omille teilleen ennen kuin saisi kuritusta töistä paikalle hälytetyltä äidiltään. 
 
Tuolloin Tasmanian Luinassa asunut David Francis Everett oli syntynyt vuonna 1962 Campbelltownissa toiseksi vanhimmaksi lapseksi nelihenkiseen perheeseen, jonka molemmat vanhemmat työskentelivät kaivosalalla. Ampumista seurannut karkumatka ei ollut ensimmäinen laatuaan ja Everett olikin tottunut liikkumaan yksin luonnossa vuoristoisilla kaivosalueilla. Aseet ja ampuminen olivat seikkailunnälkäisen pojan kyltymättömän kiinnostuksen kohteena samoin kuin raskaat työkoneet, joita kaivoksilla liikkui. Molemmat tulivatkin vaikuttamaan ratkaisevasti hänen tulevaisuuteensa.

 

Ura Australian armeijassa – mekaanikosta eliittisotilaaksi

 

Saatuaan koulunsa päätökseen hänellä ei ollut halua lähteä pyrkimään yliopistoon, joten uravalinta tehtiin kaivosalan ja armeijan välillä. Molemmat vanhemmat rohkaisivat häntä jättämään kaivokset paremman uran toivossa ja toisessa maailmansodassa taistellut isä jopa suositteli armeijaa. Lopulta kiinnostus aseisiin teki valinnan selväksi. Noin viisitoistavuotiaana Everett hyväksyttiin armeijaan opiskelemaan mekaanikon ammattia ja määrättiin ensin Balcombeen, Victorian Morningtonin Peninsulaan, josta tie lopulta vei hänet korjaamo- ja konepajalle Damourin kasarmeille Brisbanin eteläpuolelle.

Ensikosketuksensa erikoisjoukkoihin Everett sai erikoisella tavalla vuoden 1982 kansainyhteisön kilpailujen aikaan. Kasarmeille tuotiin kuorma-auton lavalla uusi panssariajoneuvo, joka hänen piti ajaa pois lastausalueelta. Everettin kurvatessa ulos kapeasta rampista hän tuli kuitenkin samalla jyränneeksi SAS:n vastaterrorismiyksikön kisojen aikaan käyttämän rakennuksen turva-aidan matalaksi - jonka hän sai hetkeä myöhemmin raivostuneelta esimieheltään tietää. Korjatessaan rikkomaansa aitaa alueella pyörineet salaperäiset erikoisjoukkojen sotilaat herättivät hädin tuskin parikymmentävuotiaan Everettin kiinnostuksen, jota lisäksi erilaiset tarinat ja huhut supersotilaista ruokkivat.

Ainainen työskentely pää konepellin alla oli alkanut maistua puulta eikä tarjonnut seikkailua tai jännitystä. Palvelustoverinsa ehdotuksesta Everett päättikin yrittää hakea Special Air Service -rykmenttiin ja ilmoittautui esikarsintatilaisuuteen, mihin kuului testijuoksun lisäksi muun muassa psykologin arvio, jotka molemmat Everett läpäisikin hyväksytysti - joskin jälkeenpäin psykologin arvio saatettiin kyllä kyseenalaistaa.

Ensimmäisen hyväksynnän jälkeen oli vuorossa lyhyt, muutaman viikon pituinen, mutta fyysisesti ja henkisesti äärimmäisen rankka valintakurssi Uudessa Etelä-Walesissa, joka on sisällöltään samankaltainen muiden maiden erikoisjoukkojen vastaavien kurssien kanssa. Everett läpäisi kurssin keskimääräistä paremmin tuloksin, vaikka uintitesti ei sujunut parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Ennen siirtymistä rykmentin kotipaikkaan Perthin kaupunkiin, Everett kävi läpi pakollisen laskuvarjokoulutuksen Williamstownissa, jonka jälkeen erikoisjoukkokoulutus jatkui karsinnan tapaan vaativana sisältäen edelleen mahdollisuuden hylkäyksestä, kunnes heidät hyväksyttäisiin lopullisesti yksikköön. Laskeutumis-, räjähde- ja ammuntakurssit seurasivat toisiaan. Koulutus oli monipuolista; sotilaat opetettiin valmistamaan improvisoituja räjähteitä ja tutustutettiin lähes kaikkiin aseisiin, joita oli käytössä ympäri maailmaa. Koulutukseen kuului myös kuukauden mittainen selviytymiskurssi luonnon armoilla, partiointia sekä kuulustelu- ja kidutustekniikoiden sietämistä.

Ansaittuaan paikkansa rykmentissä harjoittelu jatkui rennompana vaikkakin jatkuvana. Everett osallistui myös vastaterrorismiyksikön toimintaan ja sai lopulta räjäytellä ja ampua niin paljon, että jopa aiempi poikamainen innostus aseisiin kuihtui.

Viimein kurssit ja harjoitukset harjoitusten perään eivät nekään tarjonneet sitä, mitä hän haki. Maa eli tuolloin pitkää rauhan aikakautta eikä mahdollisuudesta päästä tositoimiin ollut mitään tietoa. 

Joten oli suunnattava muualle.

Liittyminen karennikapinallisten riveihin

Karennit ovat Burman ja Thaimaan rauhattomalla rajaseudulla elävää vuoristokansaa, joista osa kääntyi jo 1800-luvulla kristinuskoon, ja joita brittiläisen siirtomaahallinnon aikaan työskenteli suhteellisen paljon valtion viroissa. Burman itsenäistyttyä 1948 karennit eivät tyytyneet uuteen alistettuun asemaansa ja ovat taistelleet vuodesta 1949 lähtien aseellisesti Burman hallituksen joukkoja vastaan, ensin tavoitteenaan itsenäisyys ja vuodesta -76 lähtien maan muuttaminen liittovaltioksi, missä etnisten vähemmistöjen oikeudet turvattaisiin. Burman hallinto on sortanut vuosien aikana maansa vähemmistöjä ja syyllistynyt moniin raakuuksiin ja ihmisoikeusrikoksiin, joskin aivan viimeaikainen kehitys on ollut askel parempaan suuntaan ja johtanut tulitaukoneuvotteluihin. 

 

Dave Everett ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen KNU:n (Karen National Union) aseellisen siiven KNLA:n (Karen National Liberation Army) riveissä taistellut länsimaalainen, ja joukkoon mahtuu ilmeisesti myös useampi suomalainenkin. Alueella onkin oma maineensa alan toimijoiden keskuudessa. 

Everettin jälkeen rykmenttiin tullut omapäinen Martin Donnelly oli vuonna 1985 saanut paikasta tarpeekseen ja lähtenyt Burmaan auttamaan karenneja taistelussa. Eräässä operaatiossa hän oli joutunut väijytykseen ja haavoittunut pahasti päähän, mutta onnistui raahautumaan takaisin omien pariin ja mies kuljetettiin lopulta Thaimaan kautta Australiaan hoitoon. Toipuminen ei kuitenkaan onnistunut ja Donnelly menehtyi. 

Taistelun tapahtumista alkoi liikkuja huhuja rykmentissä. Epäiltiin, että Donnellyn värvännyt mies - kutsumanimeltään ”Jimmy Belgialainen” - olisi kavaltanut operaation Burman armeijan tiedustelupalvelulle ja siten syyllinen Donnellyn ja muutaman muun ulkomaalaisen kuolemaan. Asian tarkempaan tutkimiseen oli painetta ja Everett ilmoittautui vapaaehtoiseksi lähtemään paikanpäälle. Pian hän ottikin lomaa rykmentistä ja varasi lennon Thaimaahan. 

Myöhemmin Everett on kertonut Donnellyn tapauksen olleen enemmän tai vähemmän tekosyy lähtemiselle. Hän ei nähnyt tulevaisuutta armeijassa ja kaipasi oikeaa toimintaa, johon kaikki harjoittelu oli häntä valmistanut.

Thaimaassa Everett otti yhteyttä toiseen sotilaaseen, joka oli Donnellyn vanhempien pyynnöstä lähtenyt jo aiemmin niin ikään selvittämään tapahtumien kulkua. Yhdessä Bazin kanssa Everett etsi Jimmyä, mutta eivät päässeet silloin hylättyä hotellihuonetta pidemmälle - kerrottakoon kuitenkin, että vuosia myöhemmin, joku jäljitti Jimmyn toisaalle pohjois-thaimaalaiseen kylään ja tuntematon tarkka-ampuja surmasi miehen päähän kohdistuneella laukauksella usean sadan metrin päästä. Motiivia voi vain arvailla, sillä ei miehen syyllisyydestä ilmeisesti koskaan varmuutta saatu.

Everett ja Baz päättivät yrittää saada kontaktin Donnellyn mukana taistelussa olleisiin miehiin. He matkustivat Mae Sotiin, rajaseudulla sijaitsevaan kaupunkiin 800 km Bangkokista luoteeseen. Mae Sot sijaitsee Thaimaan puolella rajajoki Moein rannalla ja oli tunnettu sotilaiden, salakuljettajien ja muiden hämärämiesten kulkureittinä. Siellä kaksikko sai yhteyden Donnellya hoitaneeseen lääkäriin ja muutamien muiden karenniyhteyksien ja mutkien kautta järjestyi salainen tapaaminen erään KNLA:n kenraalin kanssa. Everett pyysi häneltä tapaamista KNU:n päämajassa ja keskustelua taistelijoiden kanssa. Kenraalin ollessa hiukan varovainen, Everett lupautui vastineeksi tarvittaessa auttamaan taistelussa armeijaa vastaan. Lyhyen mietinnän jälkeen kenraali hyväksyi heidän pyyntönsä. Everett ja Baz jätettiin pariksi viikoksi järjestön turvataloon odottamaan kuljetusta rajan yli karennialueelle.

Päästyään lopulta Manerplawiin, missä päämaja sijaitsi, he tapasivat karennien presidentin, kenraali Bo Myan, joka antoi heille luvan olla alueella, niin kauan kuin tahtoivat ja keskustella Martinin taistelutovereiden kanssa. Everett ja Baz löysivätkin kyseisen ryhmän, mutta heille vain vahvistettiin aiempi tarina, joten lopulta vaikutti, että asia oli selvitetty niin hyvin kuin oli mahdollista.

Räjähdekoulutusta karenneille

  Samoihin aikoihin karennien päämajaan oli kulkeutunut tieto alueella liikkuvasta Burman armeijan yksiköstä ja paikallisia kyliä tarkastamaan lähetettiin joukko tiedustelijoita, joiden mukaan myös Everett ja Baz lähtivät. Tiedustelijat löysivät lopulta tuhotun ja poltetun karennikylän ja joukon kuoliaaksi kidutettuja ihmisiä - tämä rikollinen toimintatapa kuului yleisesti Burman armeijan taktiikkaan taistelussa kapinallisia vastaan.
    Everett kertoo kokemuksen olleen äärimmäisen järkyttävä, vaikuttaneen hänen koko loppuelämäänsä ja esimerkiksi kuolleena äitinsä vieressä lojunut muutaman viikon ikäinen vauva ilmestyi myöhemmin aina vuodesta toiseen hänen uniinsa. Mikään sotilaskoulutus ei ollut valmistanut häntä kohtaamaansa kauheuteen.
    Tapahtunut vaikutti varmasti Everettin päätökseen jäädä karennien pariin ja organisoimaan Bazin avustuksella räjähdekoulutusleirin karennitaistelijoille. Koulutus päättyi onnistuneeseen sabotaasioperaatioon, jossa ryhmä räjäytti Burman armeijan huoltoreitillä sijainneen sillan.
Operaation jälkeen Everettin oli lähdettävä ja palattava Australiaan, missä hänen rykmenttinsä odotti hänen palaavan ”lomaltaan”.

Ongelmat poliisin kanssa alkavat – eroaminen rykmentistä

Palattuaan Perthiin Everett sai kuulla palvelustoveriltaan liittovaltion poliisin kyselleen hänen toimistaan. Ongelma juontui eräästä Everettin kaverilleen lähettämästä humoristisesta valokuvasta, jossa hän poseerasi aseiden ja räjähteiden kanssa. Rykmentissä kirjeen oli tarkistanut, joku joka katsoi asiakseen ilmoittaa epäilyttävästä palkkasotilaasta viranomaisille. Kuva johti lopulta myös kuulusteluihin, jossa häntä epäiltiin rikollisesta kapinallisten avustamisesta, mutta asia jätettiin sikseen. 

 

Oltuaan hetken Perthissä Everett tunsi ettei enää sopeutunut armeijaan, joka oli kuitenkin ollut hänen kotinsa 15-vuotiaasta lähtien. Elämän tarkoituksettomuus ei antanut hänelle mielenrauhaa ja sydämessään hän oli yhä karenniystäviensä parissa viidakon vuorilla, laaksoissa ja joilla. Kehityksen käännekohta oli riita upseerin kanssa, kun tämä vaati häntä leikkaaman hiuksensa lyhyemmiksi rangaistuksen uhalla. Everett sai nipotuksesta ja koko rykmentistä tarpeekseen ja kirjoitti eropaperit saman tien.

Karennien asialla

Saatuaan viimeisen palkkashekkinsä Everett suuntasi heti takaisin Thaimaan ja Burman rajaseudulle - mutta tällä kertaa televisiotoimittajien kanssa, joille hän oli saanut myytyä idean reportaasista, jossa näytettäisiin kuinka australialainen sotilas kouluttaa karennitaistelijoita. Tarkoituksena oli saattaa karennien ahdinko laajempaan tietoisuuteen länsimaissa ja näin autettua heidän tilannettaan. 

Kuvaukset suoritettiin Thaimaan puolella, jotta Everett ja toimittajat eivät kohtaisi ongelmia viranomaisten taholta Australiassa. Varotoimenpide olikin tarpeen, sillä nauhojen esittämisen jälkeen heitä vastaan alkoi raskas aikaa vienyt tutkinta ja oikeustoimenpiteet, jotka eivät kuitenkaan johtaneet tuomioon vaan juttu kuopattiin. 

Everett oli kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen, sillä runsaan julkisuuden myötä esimerkiksi Australian hallituksen tuki Burman sotilasjuntalle herätti julkista keskustelua.

Vuonna 1987 Everett oli taas karennien luona ja piti toistamiseen samanlaista räjähdekoulutusleiriä uusille oppilaille, mutta ilman Bazin avustusta, joka oli tuolloin Afganistanissa taistelemassa Neuvostoliiton joukkoja vastaan mujahedinien rinnalla. 

Tällä kertaa sabotaasioperaation kohteeksi valikoitui vartioitu patorakennelma, jonka tuhoaminen aiheuttaisi taloudellista vahinkoa Burman hallitukselle. Tehtävä oli aiempaa sillan räjäytystä huomattavasti vaativampi ja vaarallisempi. Jo pelkkien yhteensä yli tonnin painoisten räjähteiden kuljettamiseen viidakon läpi tarvittiin kuormanorsujen apua ja sen lisäksi aseistusta vartiosotilaiden eliminoimiseksi. Padon tuhoaminen kuitenkin onnistui, mutta tulitaistelun aikana karennit menettivät muutaman miehen kaatuneina. 

Operaation jälkeen Everett toimi kouluttajana ja auttoi myös ulkomaisia toimittajia löytämään alueelta toisen maailman sodan aikaisen japanilaisten asekätkön kunnes palasi taas Perthiin, missä hänellä oli siihen aikaan perhe. Vaimo ei katsonut hänen pitkiä poissaolojaan kovinkaan hyvällä, joten Everett yritti kehittää jotain liiketointa Australiassa. Oltuaan kolme kuukautta kotona itse kenraali Bo Mya kuitenkin soitti hänelle ja pyysi apua. Burmassa oli kasvavaa kansalaisliikehdintää yhteiskunnallisten ongelmien vuoksi ja sortavaa sotilasjuntan valtaa kyseenalaistettiin. Valtio oli kiehumispisteessä. Vuosi oli 1988.
 

Etelä-Afrikassa KNU:n asiamiehenä  

 

KNLA:n riveihin oli tuolloin tulijoita enemmän kuin heidän oli mahdollista aseistaa ja ruokkia, koska pakolaisia saapui ympäri Burmaa alueelle. 

Karennien vähäinen aseistus oli muutenkin loppuun kulunutta ja he olivat salakuljetuksessa korruptoituneiden thaimaalaiskenraaleiden armoilla, joten KNU:ssa oli ideoitu suunnitelma aseiden ja viestintälaitteiden ostamiseksi Etelä-Afrikasta ja he pyysivät Everettin asiamiehekseen. Hän suostui tehtävään ja matkusti Etelä-Afrikkaan.

Neuvotteluja käytiin sekä hallituksen että yksityisten tahojen kanssa. Etelä-Afrikkalaiset eivät innostuneet KNU:n maksuksi ehdottamista oikeuksista mahdollisiin alueen kultakaivoksiin, vaan tahtoivat maksun puhtaana rahana. Mikäli rahoitus ja sopiva loppukäyttäjätodistus järjestyisi (siis väärennettäisiin), aseita ja patruunoita voitaisiin kyllä toimittaa. 

Everett kertoi myöhemmin pohtineensa, että jos KNU:n rahoitustilanne olisi ollut tuolloin parempi, asekaupat olisivat voineet toteutua ja tilanne Burmassa voinut ratkaisevasti muuttua tulevaisuuden kannalta.

Viimeiset taistelut Burmassa

 
Palattuaan kolmen kuukauden reissulta kotiinsa sai Everett taas kohta kutsun Manerplawiin ja pyynnön tuoda televisiotoimittajia mukanaan kuvaamaan pakolaisten tilannetta. 
 
Paikanpäällä Everett osallistui kolmannen kerran sabotaasitehtävään, jonka tällä kertaa toteuttivat hänen entinen oppilaansa ja tämän kouluttamat taistelijat. Everettin perustama koulutusleiri oli alkanut jatkaa toimintaansa paikallisin voimin. Kohteena ollut sähkölinja saatiin räjäytettyä alas ja operaatio päätettiin onnistuneesti.

Samanaikaisesti oli käynnissä hyökkäys Mae Tawah -laaksoon, jossa oli aikaisemmin ollut KNLA:n tukikohta, mutta vuonna 1984 se oli menetetty hallituksen joukoille. Palattuaan sabotaasioperaatiosta Everett otti osaa myös tähän taisteluun, joka oli paikoin hyvinkin kiivasta ja tappioita tuli molemmin puolin. KNLA:n onnistui valtaamaan laaksoa ympäröivät tuliasemat toinen toisensa jälkeen ja ajaa viholliset laaksosta.

Mae Tawahin valtauksen jälkeen Everett palasi pian Manerplawiin ja päätti matkustaa takaisin Australiaan katsomaan odottiko perhe häntä vielä. Jos hän tuolloin olisi tiennyt sen olevan viimeinen kerta, kun hän vielä näki monet läheiset ystävänsä elossa, jäähyväiset olisivat olleet paljon tunteellisemmat. 
 
Seuraavana vuonna 1989 sodan voimasuhteet muuttuivat rankasti sotilasjuntan saadessa sotilaallista apua Kiinasta ja Burman armeijan aloittaessa vastahyökkäyksen karenneja vastaan. Ankarien taistelujen ja mittavimman armeijan toteuttaman pommituksen jälkeen KNLA joutui vetäytymään tappioita kärsineenä myös Mae Tawahista toistamiseen.

Lyhyt tie rikolliseksi

 

Kotona Everett kohtasi odotetun uhkauksen. Vaimo Mandy uhkasi lähteä ellei hän asettuisi aloilleen siviilielämään. Everett katsoi parhaaksi totella, joten ostettuaan kuorma-auton hän ryhtyi sopimuskuljettajaksi eräälle suuremmalle yritykselle. Niihin aikoihin heille syntyi esikoinen, mutta Everett kohtasi myös raskaan menetyksen hänen isänsä menehdyttyä pitkäaikaiseen sairauteen. Isä oli ollut hyvin tärkeä ja eräänlainen opastaja hänelle koko elämän ajan. Hänen äitinsä kertoi tämän vaikuttaneen syvästi Everettiin, joka myönsikin isän poismenolla saattaneen olla vaikutusta hänen myöhempiin kohtalokkaisiin valintoihinsa. 

Aikaa vievästä yrittämisestä huolimatta Everett kantoi huolta karennien asiasta ja teki muutaman matkan Thaimaahan, jossa selvitti muun muassa kadonneiden rahojen ja aselastin kohtaloa, jonka korruptoitunut thaimaalaiskenraali oli anastanut. Lasti saatiin jäljitettyä ja tavallaan varastettua uudelleen oikeille omistajilleen. 

Tapahtunut laittoi kuitenkin miettimään kuinka asetoimitukset voitaisiin järjestää luotettavammin. Vuonna 1990 tehtiin suunnitelma, jossa aseita salakuljetettaisiin lentokoneella Singaporesta syrjäiselle kentälle Thaimaahan. Aseet ostettaisiin joko suoraan Singaporesta tai Etelä-Afrikasta.
Everett ryhtyi suorittamaan liikennelentäjänlupakirjaa ja ilmoitti vaimolleen aikeesta perustaa lentorahtiyritys Singaporeen jättäen tietysti todellisen syyn kertomatta. Lupakirjan saaminen maksoi kuitenkin noin 40 000 dollaria, ja vaikka Everett myi rahtiyrityksensä, rahaa ei ollut tarpeeksi. Hän olisi voinut kysyä rahoitusta KNU:lta, muttei katsonut sen olevan soveliasta, sillä olihan hän jo ollut kolme kuukautta tuloksettomasti Etelä-Afrikassa järjestön rahoilla ja kadonnutta aselastiakin oli hoitanut hänen suosittelema miehensä. Everett päätti hankkia rahaa nopeimmalla mahdollisella tavalla – eli varastamalla. 

Kysyttäessä moraalisista ongelmista tai jonkin rajan ylittämisestä ja päätöksestä ryhtyä rikolliseksi, Everett kertoo ettei hänellä ollut sellaisia. Hallitukset ja lait eivät silloin oikeastaan merkinneet hänelle paljoakaan. Hän kertoi tunteneensa olevansa vain sotilas, joka toteutti tehtävää karennien hyväksi.

Ensimmäinen keikka

Kohteeksi valikoitui hiljattain valmistunut elokuvateatteri, jossa käsiteltiin siihen aikaan suuria summia käteistä rahaa. Everettiltä vei muutama päivä tiedustelua tehdessä ja selvisi, että kassakaapin murtamiseksi tarvitsi aukaista kaksi ovea. Ensimmäinen ovi aukenisi yhdellä avaimella, joka oli paikan johtajalla, mutta toiseen tarvittiin kaksi avainta, joista toinen oli arvokuljetusyrityksen henkilökunnalla. Ajan säästämiseksi Everett päätti murtaa voimakeinoin ainoastaan sisemmän oven. Uloin ovi aukenisi johtajan suosiollisella avustuksella ja miehen hän päätti siepata mukaansa tämän kotoa. 

Everett ymmärsi tarvitsevansa keikkaa varten kaverin, joten hän käytti kontaktinsa ja jäljitti Bazin, joka olikin heti juonessa mukana, sillä miehen silloiset bisnekset eivät ottaneet luistaakseen.
Huolellisen suunnittelun jälkeen he eräänä yönä murtautuivat johtajan taloon, jossa pariskunta oli jo nukkumassa ja järjestivät heille ikimuistoisen herätyksen. Kävi ilmi, että johtajan lähes paniikkiin ajautunut vaimo olikin raskaana, mikä aiheutti ensimmäistä kertaa Everetille epäilyksen toimiensa oikeutuksesta. Toimintaa kuitenkin jatkettiin molempien rauhoituttua ja heidät kumpikin otettiin mukaan elokuvateatterille, minne ajettiin johtajan omalla autolla. 

Poliisiradiota kuunteleva Baz toimi varmistajana ulkopuolella, kun Everett meni johtajan kera sisälle rakennukseen. Miehen avattua ensimmäisen oven, Everett ampui .303 kaliiperin kiväärillä kassakaapin lukkoja hajalle kunnes sai oven väännettyä auki. Kassakaapissa oli käteistä rahaa jopa enemmän kuin hän oli etukäteen arvioinut. 

Ulkopuolella he sitoivat johtajan vaimoineen, jättivät pariskunnan odottamaan poliisien saapumista ja pakenivat itse paikalta. Everett vei Bazin heidän oman autonsa luokse, ajoi varastetun johtajan auton läheiselle lentokentälle harhautukseksi ja jatkoi matkaa jalan. Myöhemmin Baz poimi hänet toisaalta kyytiin ja he ajoivat ennalta valittuun paikkaan, missä kaikki ryöstössä käytetyt vaatteet ja välineet sullottiin jätesäkkeihin, jotka poltettiin ja haudattiin syrjäiselle alueelle. Aseetkin he polttoleikkasivat palasiksi, jotka haudattiin toisaalle. 

Jaettuaan rahat kumpikin suuntasi omille teilleen. Everett meni kotiinsa ja ryömi nukkumaan vaimonsa viereen, joka tuskin aavisti, mitä hänen miehensä oli tehnyt hetkeä aiemmin.
Ilta oli viimeinen, kun Everett näki Bazin. Myöhemmin hän yritti jäljittää kaveria, mutta mies oli osannut kadota rahoineen kuin maan nielemänä eikä ilmeisesti hankkiutunut myöhemmin vaikeuksiin - toisin kuin Everett.

Vankila

 
Useat Everettin kanssa rykmentistä samaan aikaan lähteneet olivat sopeutumattomina siviilielämään ilmeisesti ajautuneet vaikeuksiin lain kanssa. Poliisin keskuudessa olikin vahvistunut ajatus, että alueen viimeaikaisten rikosten, kuten aseellisten ryöstöjen, taustalla olisi ex-sotilaiden jengi ja tutkinnan edetessä myös piireissä liikkuneeseen Everettiin kohdistui epäilyksiä. 

Hänet pidätettiin yhdessä toisen entisen sotilaan, erään Jimin kanssa. Everettiä epäiltiin muun muassa huumerikoksista ja useista aseellisista ryöstöistä eikä tilannetta helpottanut hänen talostaan löydetyt 12 000 dollaria, jotka oli tarkoitettu karennien uusiin viestintälaitteisiin. Kuulusteluissa käytettiin myös fyysisiä painostuskeinoja, minkä vuoksi Everett kirjoitti mielestään väärinkäytöksiin syyllistyneiden poliisimiesten nimet muistiin ja myöhemmin hänen karattuaan tämän listan löytyminen aiheutti käsityksen jonkinlaisesta ”kostolistasta” ja häntä alettiin pitää erityisen vaarallisena. 

Tutkintavankeuden aikana Jim alkoi luhistua henkisesti ja kertoi Everetille epäilevänsä joidenkin johtavien huumepomojen antaneen heidän nimensä poliisille, jotta tutkinta saataisiin suunnattua muualle ja pelkäsi, että heidät kohta listittäisiin vankilassa. Everett koetti aina rauhoitella kaveria, mutta järkytykseksi Jim löytyi eräänä päivänä kuolleena sellistään. Virallisesti hän oli tukahduttanut itsensä muovipussiin, mutta Everett alkoi silloin jo itsekin pelkäämään ja epäili Jimin tulleen murhatuksi. 

Viranomaiset huolestuivat puolestaan ajatuksesta, että Everettkin saattaisi romahtaa ja vahingoittaa itseään vankilassa, joten hänet laskettiin kotiarestiin takuita vastaan. Takuusumma oli yhteensä 400 000 dollaria, jonka hänen siskonsa ja äitinsä saivat kasaan kiinteistöjään vastaan. Everettin vaimo oli eronnut yhteisellä päätöksellä miehestään jo heti vankeuden alkaessa.

Oman kuoleman lavastus ja katoaminen

 

Everett sai valvontapannan jalkaansa ja määräyksen asua siskonsa asunnossa. Vuorokauden aikana tehtiin kuusitoista tarkistussoittoa ja hänen kuului vastata jokaiseen. Soittoja tuli myös öisin ja kohta kotiaresti alkoi tuntua jopa tutkintavankeutta raskaammalta. Kaiken lisäksi hän oli huolissaan Jimin mainitsemista muutamista kavereista, joita Everett ei itse tuntenut, mutta jotka saattoivat olla hänenkin perässään, jos olivat aiheuttaneet Jimin kuoleman. Hän ei aikonut jäädä iskua odottelemaan vaan tahtoi selvittää itse, mitä tapauksen taustalla oli. 

Hän olisi voinut yksinkertaisesti karata, mutta silloin hänen äitinsä ja siskonsa olisivat menettäneet talonsa ja sitä hän ei tahtonut. Everett kehitti suunnitelman oman sieppauksen tai kuoleman lavastuksesta, jonka hän laittoi pian toimeen ollessaan talossa yksin. Piilosta kaivamansa aseen laukauksilla, omalla lattialle valutetulla verellään ja harhauttavilla jalanjäljillä hän loi uskottavan vaikutelman väkivaltaisesta tunkeutumisesta taloon ja hänen kaappaamisestaan. 

Todellisuudessa hän pakeni ennalta valmisteltuun piilopaikkaan lähelle rykmentin ampumarataa, jossa hänellä oli kätkettyjä selviytymisvarusteita sekä muun muassa puoliautomaattipistooli. Hän piileskeli siellä muutaman viikon, kuunteli uutisia radiosta ja odotteli tilanteen rauhoittuvan kunnes suuntasi uusiin maisemiin.

Elämää etsintäkuulutettuna

Päästyään Adelaideen Everett törmäsi vanhaan armeijakaveriinsa Mackaan, joka pyöritti köysilaskeutumiseen erikoistunutta firmaa ja sai häneltä töitä ohjaajana Magneettisaarilla läheltä Queenslandia. Sitä ennen hän kävi vielä Sydneyssä tekemässä varovaisia tiedusteluja hänen pidätykseen johtaneista syistä. Heidän nimensä olivat kuuleman mukaan todellakin ”vuodettu” poliisille parin rikollisen toimesta, jotka hädin tuskin edes tunsivat häntä, ja nyt nämä miehet todellisuudessa pelkäsivätkin, että Everett saapuisi kostamaan heille. Kuultuaan tarinan hän antoi asian kuitenkin olla ja keskittyi uuteen työhönsä.

Elämä reppureissaajien parissa Magneettisaarella ja työskentely köysilaskeuttamisohjaajana sujui pitkän tovin oikein mallikkaasti kunnes poliisi teki majapaikkaan harmittoman tarkastuksen pilvenpolttoepäilyksien vuoksi ja samalla eräs poliisimies sattui tarkastamaan Everettin käyttämän repun, jossa hänen Sig Sauer -pistoolinsa oli. Vaikka itse rike ei olisi ollut kovin suuri, Everett epäili henkilöllisyytensä paljastuvan tutkinnassa ja pinkaisi hölmistyneen poliisin luota karkuun. 

Taas hänellä kuitenkin oli valmiiksi varustettu kätkö lähistön metsikössä, josta hän haali välttämättömät tavarat mukaansa ja etsiytyi taas piilopaikkaan, jossa odotteli pari viikkoa seuraten uutisia. Pian lähtemisen jälkeen hänen henkilöllisyytensä oli paljastunut ja huoneesta löytynyt jo aiemmin mainittu lista poliiseista, joten julkisuus ja poliisin mielenkiinto oli taas hetkeksi taattu. Pölyn laskeuduttua hän lastasi tavaransa aiemmin hankkimaansa pieneen moottoriveneeseen ja häipyi vaivihkaa saarelta, mutta ei mennyt suoraan maihin vaan seuraili rannikkoa etelään päin. Siitä alkoi ongelmien sävyttämä usean sadan kilometrin merimatka aina Gladstoneen asti. 

Loppumatkasta Everett oli kuullut radiosta kuinka hänen äitinsä pyysi häntä julkisesti antautumaan, sillä he olivat siskon kanssa menettämässä talonsa. Pyyntö kaikui kuuroille korville ja päinvastoin hän alkoi syyllisyydentunnossaan suunnitella kuinka pystyisi maksamaan heille takaisin - mikä siis tarkoitti uusia rikoksia. Myöhemmin Everett kertoi hetken olleen ensimmäinen selvä merkki siitä, että hänen toimintansa alkoi olla huolestuttavan järjenvastaista.



 

Ryöstöyrityksiä ja rikoshistorian suurin räjäytys

Ensin Everett hankki itselleen aseita Brisbanissa, kuten FN FAL -taistelukiväärin, pumppuhaulikon ja M16 -karbiinin ja vietti kuukauden Sydneyssä keräten muita tarvitsemiaan varusteita suunniteltuja ryöstöjä varten ennen kuin palasi tutuille kulmille Perthiin. 

Hänen tarkoituksensa oli suorittaa samanlaisia kassakaappien ryöstöjä kuin mitä oli tehnyt Bazin kanssa, mutta aikoi suoriutua niistä yksin. Toinen idea oli syrjäisen kultakaivoksen ryöstäminen, kun lastia haettaisiin. Sitä varten hän teki perusteellisen tiedusteluretken ja valmiin suunnitelman, mutta päätti jättää sen toteutuksen myöhemmäksi, koska tarvitsi keikkaan apuria. 

Perusteellisista ja ammattitaitoisista suunnitelmista ja valmisteluista huolimatta ryöstöt eivät onnistuneet. Ensimmäisessä tapauksessa Everett joutui aseella uhaten kidnappaamaan johtajan koko perheen, mutta paikan päällä hän ei saanutkaan kassakaappia ammuttua auki kuten aiemmalla kerralla. Vielä samana yönä hän tappoi vahtikoiran ja murtautui toisen supermarketin johtajan kotiin yrittäen kaapata tämän mukaansa, mutta kävi ilmi, että johtaja oli jäänyt juuri lomalle eikä hänellä ollut tarvittavaa avainta. 

Lopputuloksena ei ollut kuin joutuminen poliisin armottoman etsinnän kohteeksi samalla kun media lietsoi yleistä pelkoa seonnutta erikoisjoukkojen sotilasta kohtaan. Everett ei kuitenkaan jäänyt lepäämään laakereilleen vaan käynnisti operaation kullanryöstämiseksi. 

Suunnitelmaan kuului räjähteiden käyttö, joten hän murtautui eräälle räjähdevarastolle, josta varasti tarvitsemansa räjähteet. Jälkiensä peittämiseksi hän päätti räjäyttää varastossa olleet monet kymmenet tonnit erilaisia räjähteitä. Kyseessä oli Australian rikoshistorian suurin räjähdys eikä sitä tuskin tulla rikkomaan. Henkilövahinkoihin teko ei johtanut, mutta aiheutti vain lisää julkisuutta vaikkei tekijästä heti ollut täyttä varmuutta. 

Seuraavaksi hän otti yhteyttä erääseen vankilassa tutuksi tulleeseen Desiin, jota pyysi mukaan kullanryöstökeikalle. Mies suostui ja he sopivat tapaavansa. Se oli lopun alku. Poliisi oli kuunnellut salaa Desin puhelinta ja painostivat miehen vankilan uhalla toimimaan Everettiä vastaan.
  

Kiinnijääminen ja vankeus

Niinpä Everett tapasi Desin, jolle oli kätketty poliisin kuuntelulaitteet. He keskustelivat keikasta ja turisivat Everettin tekemisistä. Des kysyi häneltä ”kostolistasta” ja Everett lipsautti puolittain huumorilla käyvänsä mieluusti vierailulla erään poliisin luona, muttei viitsisi aloittaa tappamista perheensä vuoksi. Hän vitsaili myös suunnitelmalla ryöstää keskuspankki palkkasotilaskavereidensa kanssa eikä mikään tulisi heidän tielleen. Keskustelun kuulleet poliisit ottivat sen kuitenkin tosissaan, mikä näkyi myöhemmin vankeusajan vartioinnissakin, jossa varauduttiin aseellisiin vapautusyrityksiin, joihin ”palkkasotilaskaverit” ottaisivat osaa.

Seuraavassa tapaamisessa Des olikin jo aiempaa hermostuneempi ja käyttäytyi oudosti. Mies yritti myös väittää päiväsaikaan toimimisen olevan turvallisempaa, kun he lastaisivat autoa, joten Everett alkoi menettää kärsivällisyytensä kaverin käytökseen. 

Samassa takaapäin ärjäissyt valkoinen pakettiauto törmäsi heidän autoonsa ja keskeytti väittelyn. Pian pakettiautosta hypänneet mustiin pukeutuneet poliisit taisteluhaulikoineen piirittivät heidät. Vaikka Everett oli melko varma, että hänet joka tapauksessa ammuttaisiin, hän päätti kuitenkin olla havittelematta pistooliaan ja taistelematta vastaan. Päätös luultavasti säästi hänen henkensä. Everett revittiin pian ulos autosta, raudoitettiin ja viskattiin pakettiauton perään. Pakomatka oli päättynyt kaverin kavallukseen, mutta päällimmäinen tunne olikin helpotus. 

 

Oikeudessa hänen tapauksensa käsittely vei lähes vuoden. Hänet todettiin syyttömäksi huumerikoksiin ja useista ”ex-sotilasjengiin” liittyneistä syytteistä luovuttiin, kun Everett tunnusti osallisuutensa elokuvateatterin ryöstöön, kauppakeskusten ryöstöyrityksiin ja räjähdevaraston räjäytykseen sekä kultakaivoksen ryöstön suunnitteluun. Lisäksi hänet todettiin syylliseksi kidnappauksiin ja muihin rikoksiin, jotka sisältyivät ryöstöihin. Lopputulemana hän sai 20 vuoden vankeustuomion.

Vankila-aikana suoritettujen keskustelujen perusteella Everettillä epäiltiin olevan mielenterveydellisiä ongelmia, mikä olisi osaltaan vaikuttanut hänen toimintaansa, ja hän saikin apua itsensä hallitsemiseen. Lopulta hänelle diagnosoitiin posttraumaattinen stressihäiriö, mikä on ollut yleistä sotaveteraaneille. Hän ymmärsi ongelmansa myös itse ja tiedosti tehneensä väärin. Everett aloitti vankilassa yliopisto-opinnot tarkoituksenaan erikoistua Aasian tutkimiseen ja saikin suoritettua kandidaatin paperit. 

Everett siirrettiin korkean turvallisuusluokituksen vankilasta asteittain kohti vapautta, joka lopulta koittikin noin kymmenen vuoden istumisen jälkeen vuonna 2002.

Elämä vankilan jälkeen ja viimeinen taistelu

Vapauduttuaan vankilasta Everett jatkoi opiskelujaan tohtorin tutkinto tähtäimenään, vietti huomiota herättämätöntä elämää ja toimi edelleen karennien auttamiseksi, mutta tällä kertaa rauhanomaisin ja laillisin keinoin. Hän asui erämaan ympäröimässä Kimberleyssä yhdessä uuden vaimonsa kanssa kunnes he erosivat vuonna 2008. 

Everett hyväksyttiin entisten SAS-sotilaiden ”kerhoon” ja hän viettikin aikaa entisten sotilaiden parissa, mistä hän sai osaltaan vertaistukea kokemuksilleen.

Myöhemmin Everett avioitui kolmannen kerran, tällä kertaa asianajaja Darryl Wookyn kanssa, ja tuli sotketuksi vielä vuonna 2011 Wookyn ja tämän entisen miesystävän riitoihin, kun mies syytti Everettiä uhkailusta, minkä tämä kuitenkin kiisti.

Elettyään erittäin vaiherikkaan ja vaarantäyteisen elämän, 51-vuotias David Everett menehtyi syöpään vuoden kestäneen kamppailun jälkeen toukokuussa vuonna 2013.
 

David Francis Everett

1962 – 2013

Kuva: http://www.perthnow.com.au/

Lähteet:

• Shadow Warrior, David Everett, Kingsley Flett, ISBN: 978-0-14-301065-4
  
• http://www.dangerousdaveeverett.com/index.html
  
• Cancer kills notorious SAS man: http://au.news.yahoo.com/a/17172626/cancer-kills-notorious-sas-man